SFHS Topmenu: Finlander | SFHS | Repository | Talko | DEE |

Tietoja Schöneman suvun aikaisemmista polvista (Genos:12)

From SFHS

Jump to: navigation, search

Jump out from the frame


Back | To the beginning | till början | alkuun | Finlander


Testing with Genos articles and what they would look like in a wiki before being transferred to be wiki -internal. Tietoja Schöneman suvun aikaisemmista polvista

Eric Olof Söderström

Suomessa nykyään elävä Schöneman suku polveutuu Viitasaaren Vuoskosken kylässä olevan Vuorlahden rälssitilan omistajasta vänrikki Carl Gustaf Schönemanista (1749-1833). Hänen esivanhemmistaan ei ole mahdollista esittää sitovasti oikeata sukujohtoa, mutta perusteilla, jotka seuraavasta esityksestä ilmenevät, on tämän kirjoituksen laatija tullut siihen lopputulokseen, että hän polveutuu Ruotsin palvelukseen 1655 astuneesta ja Hälsingborgin taistelussa 1678 kuolettavan haavan saaneesta saksalaissyntyisestä majuri Martin Schönemanista. Tämän sekä hänen jälkeläistensä elämänvaiheista 1600-luvun loppu- ja 1700-luvun alkupuolella esitetään seuraavassa muutamiin Ruotsin Valtionarkistossa säilytettyihin asiakirjoihin ja muihin lähteisiin perustuvia tietoja, joilla lienee tietty sekä genealooginen että ajankuvauksen arvo. I. Martin Schönemanin syntymävuosi ja -paikka ovat toistaiseksi tuntemattomat. Asiakirjoista on kuitenkin pääteltävissä, että hän oli kotoisin joko Mark Brandenburgista tai kenties Markin kreivikunnasta, joka Jülich-Cleve-Bergin perimyssodan päätyttyä 1614 oli liitetty Brandenburgiin, koska Martin Schöneman kertoo Mark Brandenburgissa menettäneensä kaiken omaisuutensa (»wie stracks zu an fang des Polnischen krieges ich beij Hinterlassung alles meinige [welches bald darauff in der Marck Brandenburg für Cuduc erkant]»). Kaarle X Kustaan Puolan kuningasta Juhana Kasimiria vastaan käymän n. s. Puolan kruununsodan alussa 1655 Martin Schöneman astui sotilaana Ruotsin armeijaan, eversti. Johan Kristerinpoika Draken rykmenttiin, jossa hän 20 vuoden kuluessa kohosi ratsumestariksi ja rykmentin majoitusmestariksi. Hän osallistui Varsovan voittoisaan taisteluun 1656 sekä Lowiczin, Luckin ja Büttaun taisteluihin, joissa ruotsalais-suomalaisia joukkoja vastassa oli, paitsi puolalaisia, myös tataareja. Tappioiden jälkeen Martin Schöneman sai tehtäväkseen värvätä uutta täydennysmiehistöä, kävi ensin sitä varten hakemassa rahaa (»assignationer») ruotsalaisten Thornissa sijaitsevasta päämajasta ja värväsi sitten väkeä Lauenburgissa (Länsi-Pommerissa) ja Mlorgenburgissa (Itä-Pommerissa). Käydessään toistamiseen Thornissa Schöneman kohtasi kuninkaan seuraten tätä ensiksi Stettiniin, josta S. teki matkan Hampuriin noutaakseen sieltä rahoja alokkailleen, ja myöhemmin Tanskaan, jossa hän osallistui Frederiksodden (Frederician) linnoituksen valtaukseen, sekä sieltä laivaston tarkastukseen Stralsundiin. Nämä matkat Schöneman näyttää väittävän kustantaneensa myös kuninkaan osalta (»und zehre auf gantzen reise wiederum meinen Mitteln») omilla varoillaan ja varoilla, jotka hän oli lainannut »beij guten Leuthen in Stettin», ja ilmoittaa kuninkaan luvanneen korvata kustannukset (»mir allergnädigste Satisfaction und Hülffe versprochen»), joka kuitenkin, ehkä kuninkaan 1660 sattuneen kuoleman vuoksi, jäi tekemättä.

Mainituista retkistä, kuninkaan lupauksista ja muista seikoista Martin Schöneman on kertonut kolmessa eri kirjelmässä, jotka hän ilmeisesti on itse saksaksi kirjoittanut ja allekirjoittanut. Kirjelmistä kaksi on osoitettu kuninkaalle (Kaarle X Kustaalle) ja kolmas kuninkaalle ja kruununperilliselle (Kaarle XI alaikäisenä). Näitä kirjelmiä säilytetään Ruotsin Valtionarkistossa signumilla »Arméen, Schöneman». - Vedoten kuninkaan lupauksiin Schöneman näissä kirjelmissään ehtimiseen pyytää korvausta (»soulagement») kuninkaalle tekemistään palveluksista, sodassa kärsimistään vahingoista ja menetyksistä, vaivannäöstään ja rahamenoistaan. Kirjelmistä yksi on päivätty Tukholmassa 20.11.1660 eli siis kuninkaan jo kuoltua; toisista kirjelmistä, ainakin niiden nykyisessä kunnossa (alaosat ovat murentuneet), puuttuu päiväys ja paikkamääräys. Sisällyksestä päättäen näistä viimemainituista ensimmäinen on kirjoitettu vähän ennen mainittua päivää ja toinen joko 1677 tai 1678. Kahdessa kirjelmässä Schöneman pyytää korvausta rahassa ja tunnustuksena (»discretion»). Kolmannessa kirjelmässä, josta, ilmenee, ettei hän siihen mennessä ollut saanut mitään pyytämistään korvauksista, ja joka ilmeisesti on kirjelmistä viimeinen, Martin Schöneman pyytää tulla ainoan poikansa kanssa aateloiduksi ja otetuksi Ruotsin alamaiseksi. Sanat kuuluvat alkukielellä: »- - - dabeij ich auch Ew. Königl. Maijtt: allerunterthänigst bittend die selbste geruhen enregard solcher treugeleisten Dienste dar zu ich mieli antzo ferner in aller unterthänigkeit offerire mir nur dieses zum soulagement wiederfahren zu lassen, dass ich moge Noblitiret und vermittelst dessen mein einziger Sohn, dem ich mit einer Lieflandischen Adelichen Frawen in Echter Ehebette gezeuget und um zu Ew Königl. Maijtt: diensten auferzogen (wie mich den der selbe zu dem Ende antzo gefolget, dass er sich zu solchen Ew. Königl. Maijtt: darstellen mochte) in hiesigen Königreiche moge Naturalisiret werden, daner verpflichte mich mit guth und blut zu ersterben».

Stralsundissa käynnin jälkeen Martin Schöneman asetettiin kenraaliluutnantin, sitt. sotamarsalkan ja Örneholmin (= Raudun) vapaaherran Paul Wirtzin (Würtz) käytettäväksi. Tämä oli 1658 Stettinin komendanttina, taisteli seuraavana vuonna Preussissa Kaarle X Kustaan veljen pfalzkreivi Adolf Juhanan rinnalla ja puolusti 19.9.-4.11.1659 Stettiniä de Souches'n johtamia itävaltalaisia ja brandenburgilaisia joukkoja vastaan. Schöneman kertoo saaneensa komppanian herttuan rykmentistä, mutta »Seel. generalmajor Drack», joka »wollte mich von seinen Regiment nicht dimittiren», kutsui hänet entiseen rykmenttiinsä. Draken rykmentin mukana Schöneman ilmeisesti myöhemmin tuli Ruotsiin, jossa Drake kaatui Landskronan taistelussa 1677. Sen jälkeen mainitaan Schöneman majurina eversti Hans Andersinpoika Ramsvärdin vasta asettamassa (1676) rykmentissä (myöh. Etelä-Skånen ratsuväkirykmentti). Vain vuoden kuluttua Draken kuolemasta Martin Schöneman haavoittui vaikeasti »uthi näst förlidna Attaqven för Hälsingborg med een Stück Kuhla blesserat bleff», joka taistelu käytiin 8.—9.6.1678, ja kuoli haavoihinsa muutaman päivän kuluttua.

Eräästä edellä mainituista kirjelmistä käy ilmi, että Martin Schöneman »bei Loewitz' [Lowicz]» oli menettänyt ensimmäisen vaimonsa ja kaksi pientä lastaan, jotka Czarneckin joukot (»Tscharnetzkij Leuten») olivat surmanneet (»jämmerlich nied gehaugen»). Tämän ensimmäisen vaimon nimeä ei tiedetä.

Martin Schönemanin toinen puoliso ja leski Christina von Knorring on ilmeisesti se »liivinmaalainen aatelisnainen», jonka hän yllä siteeratussa kirjelmässään ilmoittaa poikansa äidiksi. Christina von Knorringin Kaarle XI:lle osoittamasta 1.7.1686 päivätystä kirjelmästä, josta Schönemanin kuolemaa koskevat tiedot on otettu, huomataan, että rouva aikaisemmin oli ollut naimisissa kapteeni von Rolshausenin kanssa sekä että hänellä 1686 oli kaksi lasta, ilmeisesti molemmat poikia, koska heidän sanotaan olleen viroissa (»i tjänster stådt»), mutta nimiä ei mainita. Kun Martin Schöneman viimeisessä kirjelmässään puhuu vain yhdestä ainoasta pojasta, mutta leski kahdesta, on mahdollista, että toinen on lesken ensimmäisestä avioliitosta.

Miehistään ja pojistaan sekä vaikeuksistaan Christina von Knorring puhuu yllä mainitussa eläkeanomuksessaan (Ruotsin valtionarkistossa sign. Arméen, Schöneman) seuraavaa: »Och såsom de (nim. hänen miesvainajansa) uthi varande sine Tiänster alla sina Medel på dheras Munderingar icke allenast på kostadt, uthan och lembnat mig i stoor skuldh, så att Banqven låtit vårt hus för dheras giäld för auctionera, och jag omöjligen hade kunnat härtill erhålla mig, om icke mina bägge Barn gripit mig under armarne, så länge dhe i Tiänster stådt och förr än dheras lilla gods Sahwe (nimi vaikea lukea) som de besuttit, genom Reductionen dhem ifrån gick, hwarigenom dhe altså aldeeles incapables wordne, att de knafft sig, mycket mindre mig, wijdare forthielpa kunna».

Martin Schönemanin perhe näyttää asuneen v. 1656 Lowiczissa Puolassa ja v. 1659 Stettinissä. Missä perhe Ruotsissa asui ja missä yllä mainittu pieni maatila sijaitsi, ei tutkimuksista huolimatta ole saatu selville. Ei myöskään ole saatu todistusta siitä, että Martin Schönemanille olisi myönnetty hänen pyytämäänsä aatelisarvoa. Hänen poikansa, josta lähemmin seuraavassa, joka tapauksessa käyttää nimeä von Schöneman ja tämän poika mainitaan manttaaliluetteloissa aatelismiehenä.

II. Carl Christoffer von Schöneman oli Lewenhauptin teoksen »Karl XII:s officerare» mukaan syntynyt 1659 Stettinissä. Mitään merkintää hänestä ei sikäläisistä kastekirjoista kuitenkaan ole löydetty eikä varmaa tietoa hänen vanhemmistaan siis ole, mutta luultavana on pidettävä, että hän on syntynyt Martin Schönemanin avioliitosta Christina von Knorringin kanssa. Lewenhauptin mukaan hän astui Ruotsin armeijan palvelukseen 17-vuotiaana 1676. arvatenkin siis isänsä rykmenttiin. Hänet ylennettiin 7.12.1700 kapteeniksi, 1.7.1705 majuriksi ja 3.7.1710 everstiluutnantiksi Viipurin läänin kaksinnusrykmenttiin, johon hän ilmeisesti oli siirtynyt Ruotsista jo ennen v. 1691, koska hänen poikansa mainittuna vuonna syntyi Suomessa. Kun Viipuri 15.6.1710 antautui, vietiin Carl Christoffer v. S. poikineen sotavankina Venäjälle. Täällä hän oleskeli Novosolissa ja palasi vasta rauhan jälkeen 15.6.1722 Suomeen. Kun hänen entinen rykmenttinsä tällä välin oli hajoitettu, pyysi ja sai Schöneman 11.7.1722 eron, aluksi puolta palkkaa vastaavaa eläkettä nauttien. Kahdessa eri anomuskirjelmässä (nekin Ruotsin valtionarkistossa), joista toinen on kirjoitettu saksaksi, hänen itsensä allekirjoittama ja nähtävästi lähetetty vankeudesta Venäjältä ja toinen kirjoitettu ruotsiksi toisen käsialalla ja päivätty Tukholmassa 4.8.1726, C. C. v. Schöneman kertoo elämänsä vaiheita. Hän ilmoittaa palvelleensa aikaisempia Ruotsin kuninkaita »hela förra Skånska Kriget hela detta långwariga Kriget och mig på intet sätt förbrutit och inn alles redelige tient Swea rijket uti samfelta 46 åhr», että hän oli »huus, och gods förlorat i genom sista freden med ryssen» (Uudenkaupungin rauha, jolloin Viipurin ympäristöt menetettiin), että hän oli saanut kestää kaksi piiritystä Viipurissa ja v. 1705 »genom pest och hästesjuka» menettänyt kaikki hevosensa ja taasen »åhr 1708 utur General Lieutenant Lybeckers olyckliga transport [Inkerinmaalle] åter alla mina hästar förlorat wijd Kolkonpehe [Kolkanpää] och Eqvipage der jemte». Ensimmäisessä kirjelmässään von Schöneman pyytää rahallista apua päästäkseen omaistensa luo Suomeen, jälkimmäisessä taas anoo hän »ett quartal gratial resepenningar som mine andre wederlijkare niutit hafwa» sekä tulla huomioon otetuksi avautuvaa vakanssia Ruotsissa täytettäessä (»med Expectence till någon öpning wijd något regemente här i Swerje, Emedan iag än nu. nogsamt Capabill är att tiena»). jälkimmäiselle anomukselle kirjoitetun merkinnän mukaan myönnettiin von Schönemanille 200 pankkoriksiä »af extra utgiftsmedlen», mutta pyydetystä »expectense»stä ei ole mitään mainittu.

Kyminkartanon läänin veroluetteloiden mukaan Carl Christoffer von Schöneman 1723-27 on merkitty poissaolevana isäntänä Lappvikin säteritilalla (nykyinen Marieberg) Lapinjärven pitäjän kirkonkylässä. Tila oli von Knorring -suvun hallussa vv. 1641-1732. V:sta 1727 alkaen hän vaimoineen asuu tilalla ja esiintyvät molemmat puolisot usein paikkakunnan säätyläisten lasten kummeina. Tilalla oli tähän aikaan myös pitäjän majatalo, ja paloviina-aksiisia maksettiin sen vuoksi ei vain tilan 1 1/4 manttaalista, vaan myös viinapannusta ja myyntioikeudesta krouvissa, jota »brukades wid Kyrckian». Lewenhauptin mukaan v. Schöneman sai v:sta 1727 alkaen kaksinkertaista palkkaa vastaavan eläkkeen.

Carl Christoffer von Schöneman kuoli Lapinjärvellä ja haudattiin 6.7.1731 pitäjän vanhaan kirkkoon »i choret hvarest han inlöst sig en graf just vid Biskops benk» (kirkko paloi 29.6.1742).

Sekä Lewenhauptin että Lapinjärven kirkonkirjojen mukaan Carl Christoffer von Schönemanin puoliso oli nimeltään Hedvig Catharina von Knorring, kuuluen siis samaan sukuun kuin Martin Schönemanin ylempänä mainittu toinen puoliso - tässäkin eräs Martin S:n ja Carl Christoffer v. S:n sukulaisuuteen viittaava seikka. Hän oli Elimäen kuolleittenluettelon merkinnän mukaan kuollessaan 76 v:n ikäinen ja siis syntynyt n. 1663. Häntä enempää kuin ylempänä mainittua Christina von Knorringiakaan eivät mainitse Wasastjerna, Ramsay eikä Elgenstierna. Käsikirjalle »Genealogisches Handbuch der baltischen Ritterschaften» he niin ikään ovat tuntemattomat. Missä ja milloin avioliitto solmittiin ja olivatko puolisot ehkä keskenään sukua, ei ole voitu saada selville. Everstiluutnantinleski von Schöneman asui vielä 1732 Lappvikin säterissä ja maksoi tällöin veroa oikeudesta käyttää pönkkähameita (»styfkjortlar»). Hän muutti myytyään tilansa 14.1.1736 Elimäelle ja kuoli 24.7.1739 siellä Peippolan kartanossa, joka siihen aikaan kuului Wrede-suvulle. Hänet haudattiin 26.7.1739 Elimäen kirkkoon.

III. Carl Gustaf von Schöneman oli Lewenhauptin ilmoituksen mukaan Carl Christoffer ja Hedvig Catharina von Schönemanin poika ja syntynyt Suomessa 1691. Lapinjärven historiakirjojen mukaan hän oli kuollessaan (haudattiin 12.11.1734) 41 v. 2 kk. 5 p:n ikäinen, ja sen mukaan siis syntynyt 1693. Hän astui sotapalvelukseen 1705, ylennettiin Viipurin rykmenttiin vänrikiksi 1710, mutta joutui kohta sen jälkeen, kuten mainittu, isänsä kanssa sotavankeuteen Venäjälle. Palattuaan 1722 kotimaahan hän pääsi vänrikiksi Kyminkartanon läänin keveän jalkaväkipataljoonan toisen kapteenin 1. Elimäen komppaniaan (pataljoona oli muodostettu niistä entisen Viipurin läänin jalkaväkirykmentin ruoduista, jotka rauhan jälkeen jäivät Suomen puolelle). Hän sai asunnokseen Elimäen Kimonkylän Naappilan vääpelinvirkatalon n:o 16, hallitsi tilaa kuolemaansa asti ja esiintyy Lapinjärven kastekirjassa usein kummina. Vv. 1730, 1732 ja 1733 mainitaan manttaaliluetteloissa Naappilan kohdalla »Fändrich Schiöneman med dess fru» ja seuraavassa sarakkeessa »Adel», 1734 taas »Fändrich Schöneman i verklig tienst». Lewenhauptin mukaan hän oli aikoinaan osallistunut Nevan Kivisaaren ja Viipurin taisteluihin sekä haavoittunut kylkeen.

Carl Gustaf von Schöneman oli avioliitossa Elisabeth Åkerlundin kanssa. Missä ja milloin avioliitto solmittiin, ei ole vielä saatu selville. Naapuripitäjässä Orimattilassa toimi isonvihan jälkeen aliupseerina eräs Åkerlund, jonka tytär hän ehkä on. Eräässä Kyminkartanon läänin v:n 1734 verifikatiokirjan lyhennysluettelossa hänet mainitaan leskenä, »fattig och oförmögen». Leskenä hän on myös osoittanut kuninkaalle päiväämättömän anomuskirjelmän, jossa hän kertoo miehestään, että tämä »i sam fälte 30 åhrs tid haft den nåden att tiena - - Sweriges Crona och derunder efter Wiborgska belägringen 12 åhrs Ryskt fångenskap uthärdat samt efter förlossningen derutur tillträdt samma sin beställning, den han steg från steg af mäst alla grader av avancementer giordt sig wärdig till och om sider 1734 der utinnan med döden afgådt samt att iag blifwit lämbnadt med 3:nne små barn uti ett ganska uselt och fattigt tillstånd». Hän pyytää sen vuoksi pientä armolahjaa voidakseen tulla toimeen kunnes hänen aikaisemmin 9.4. »edellisenä vuonna» jättämänsä eläkeanomus ehtisi tulla hyväksytyksi. Lewenhauptin mukaan hän eli leskenä 1741; missä, ei mainita. Lapinjärven kastekirjassa on hänen kahden nuoremman poikansa syntymämerkintöjen kohdalla (1726 ja 1728) huomautus »Till Stockholm», mutta Tukholmasta ei ole ollut saatavissa mitään tietoja kenenkään perheen jäsenen siellä oleskelusta.

Elisabeth von Schöneman kuoli 26.6.1772 Pälkäneellä Onkkaalan kylän Hiissan talossa, kuten käy ilmi Pälkäneen kuolleittenluettelon seuraavasta varsin kiintoisasta merkinnästä (27.6.1772): »En mycket gammal fenrichs E Elisabeth Åkerlund, som uppehållit sig på Skyttälä h:n efter hitkomsten från Österbotten för tre år och några månader eller några månader mera hennes för 34 år afl:ne man berättas hava varit C. J. (?) Schöneman fenrich. Hon avsomnade i svår och långsam vatusot». Tähän merkintään palataan vielä tuonnempana. Hänet haudattiin kuoleman jälkeisenä päivänä Pälkäneen vanhaan, nyt rauniona olevaan kirkkoon. - Mitään muita merkintöjä hänestä tai Schöneman nimisistä henkilöistä ei näiltä ajoilta tavata Pälkäneen historia- eikä rippikirjoissa.

IV. Carl Gustaf ja Elisabeth von Schönemanilla oli Lapinjärven historiakirjojen mukaan, kolme poikaa, kaikki syntyneet Naappilassa Lapinjärvellä: Carl Johan, s. 27.12.1723 [1], Andreas, s. 5.1.1726 [2] ja Fredrik Christian, s. 5.5.1728 [3]. Näistä tuntee Lewenhaupt vain vanhimman ja nuorimman, joten Andreas kaikesta päättäen on kuollut nuorena. Myöskään Carl Johanin ja Fredrik Christianin myöhemmistä vaiheista ei ole onnistuttu saamaan mitään varmaa tietoa käytettävissä olevien lähteiden perusteella.

Erään viitteen, joskin varsin epäselvän, antaa Bergholmin Sukukirja, jossa Palander-suvun kuvauksessa (t. 34) ilmoitetaan, että Virtain kappalaisen Johannes Palanderin tyttären Maria Palanderin, joka kuoli 1756, puoliso oli »furiiri» Karl Gustaf Schöneman, jonka taas ilmoitetaan kuolleen 1758. Hyvin mahdollista, jopa varsin luultavaa on, että tässä on kysymyksessä Carl Johan (von) Schöneman ja että etunimien erilaisuus perustuu sekaannukseen, Carl Gustaf kun oli sekä hänen isänsä että hänen jälempänä mainittavan poikansa (?) nimi. Kuolinvuosi 1758 voi viitata Pommerin sotaan, jota siihen aikaan käytiin. Suomesta Pommeriin lähetettyjen joukkojen luetteloissa ei Schöneman kuitenkaan esiinny. - Sukukirjan käsinkirjoitetusta aineistosta ei mitään lisätietoa ole voitu löytää.

V. Nykyisen Schöneman-suvun alkaja Carl Gustaf Schöneman on Vanajan rippikirjoissa. olevan merkinnän mukaan syntynyt 8.5.1749. Viitasaaren kirkonkirjoissa on ilmeisesti virheellisesti mainittu syntymävuodeksi 1747. Tätä olettamusta tukee merkintä Hämeen läänin jalkaväkirykmentin katselmusluettelossa 1767, jossa hänet mainitaan 18 vuoden ikäiseksi. Syntymäpaikkaa ei Vanajan rippikirjassa mainita, eikä hänen vanhemmistaan niin ollen ole voitu, jatkuvista tutkimuksista huolimatta, saada tietoa.

Carl Gustaf Schöneman esiintyy vapaaehtoisena Porin läänin jalkaväkirykmentin everstiluutnantin komppaniassa 1.4.1766 (Tyrvään Isojärven ruotu n:o 117). Eräässä Savon prikaatin luettelossa myöhemmältä ajalta sanotaan hänen astuneen sotapalvelukseen jo 1764. Syyskuussa 1767 hänet ylennettiin saman rykmentin majurin komppanian (Oriveden Pajukannan ruotu n:o 117) korpraaliksi, mutta otti eron jo 20.3.1769, jonka jälkeen hänestä viiden vuoden ajalta puuttuvat kaikki tiedot. Kun nyt palautamme mieleen Elisabeth Åkerlund-von Schönemanin kuolinmerkinnän Pälkäneen historiakirjoissa, havaitsemme tämän juuri niihin aikoihin muuttaneen Pälkäneelle »Pohjanmaalta», johon Ylä-Satakunta - Oriveden, Ruoveden ja Virtain seudut - siihen aikaan Hämeestä katsoen usein luettiin. Hänen poikansa Carl Johan Schöneman taas, mikäli Sukukirjan mainitsema Carl Gustaf S., kuten oletamme, tarkoittaa häntä, nähtävästi Virtain kappalaisen tyttären miehenä oli oleskellut niillä seuduilla ja pitänyt äitiään luonaan asumassa. Siihen, että Carl Gustaf Schöneman taas oli hänen poikansa, viittaa se, että hänkin alkoi sotilasuransa yläsatakuntalaisissa joukko-osastoissa. Nämä hypoteesit ovat tosin varsin heikosti perusteltuja, mutta tarkempia todisteita on osoittautunut mahdottomaksi saada. Ehkäpä tuleva tutkimus voi tuoda asiaan valaistusta.

Carl Gustaf Schöneman sukeltaa seuraavan kerran esille asiakirjoissa 26.8.1774, jolloin hänet ylennetään Hämeen läänin jalkaväkirykmentin johdattajaksi ja sai asunnokseen Voutilan virkatalon Vanajan Suur-Luolajan kylässä. Täällä hän meni naimisiin 1775 Brita Maria Meijerin kanssa. Häät vietettiin Katisten kartanossa Vanajan pitäjän Mäskälän kylässä, joka kartano tuohon aikaan kuului Yli-Hollolan kihlakunnan kruununvoudille, kamreeri ja sotakirjuri (fältbokhållaren) Eric Johan Andersinille (s. 22.7.1698 k. 18.12.1770) ja tämän vaimolle Maria Eleonora Metherille (s. 25.2.1705 k. 9.8.1776), joiden perheessä Brita Maria Meijer kirkonkirjojen mukaan oli kasvattina n. vuodesta 1759 alkaen aina vihkimiseen saakka. Hämeenlinnan kaupunkiseurakunnan kuolleitten kirjan mukaan »1759 4.5. Begrovs i Kyrkan och mellersta rummet Herr Fältväbeln vid Cronhielmska regementet Carl Christian Meijers Fru Maria Elisabet Meijer, hon afied uti sitt 45 års ålder uti lungsot». Valtionarkistossa säilytetyn katselmusluettelon mukaan, joka on laadittu Loviisan kaupungissa vuonna 1763 m. m. vapaaherra Carl Björnbergin värvätyn jalkaväkirykmentin vapaaherra Adam Friedrich von Köhlerin komppaniasta, jonka rykmentin päälliköksi Björnberg oli tullut 1762 kenraalimajuri kreivi Cronhielmin jälkeen, kuoli vääpeli Carl Christian Meijer 31.1.1760. Kaikki nämä seikat ja päivämäärät viittaavat siihen, että nämä lyhyen ajan kuluessa peräkkäin kuolleet aviopuolisot olivat Brita Maria Meijerin vanhemmat. Suvussa säilynyt perimätieto, että hän olisi syntynyt Tukholmassa, saattaa olla oikea, mutta mitään todistusta siitä ei, yrityksestä huolimatta, ole Tukholmasta saatu. - Carl Gustaf Schöneman siirtyi sitten viranvaihdon johdosta Rautalammin komppaniaan asettuen asumaan Viitasaarelle, jonka kautta suku kotiutui Keski-Suomeen. Hänen myöhemmistä vaiheistaan, perheestään ja jälkeläisistään on tarkoituksena tehdä selkoa myöhemmässä tutkimuksessa.

Viitteet

[1] Kummeina olivat kirkkoherra maisteri Henrik Giösling, pastorinrouva Antina Gudsea, luutnantti Georg Brandt, neiti Agneta Wijnblad (vihitty 28.1.1725 Lapinjärven Norrbyn kylästä olleen varusmestari Johan Durchmanin puolisoksi), kornetti Johan Giösling, Madame Annika Joudett ja isoisä everstiluutn. C. C. v. Schöneman.

[2] Kummeina olivat herra Petter Giösling, isoäiti »överstelöieut. Schönemanskan», Hindr. Nilsson ja neiti Catharina Giösling.

[3] Kummeina olivat pastori August Hinrich Giösling, kapteeninrouva Sophia Maria von H? (nimi epäselvä), kappalainen Jac. Joh. Gudseus ja »Matrona» Elisabeth Dorothea Hougberg.

Referat

Byråchefen Eric Olof Söderström behandlar i sin uppsats frågan om släkten Schönemans ursprung och äldre led. Med tillhjälp av några tillsvidare icke bevisbara antaganden kommer han till det resultat, att släkten härstammar från majoren i svensk tjänst Martin Schöneman (av tysk börd, d. 1678). Dennes son överstelöjtnanten Carl Christoffer von Schöneman (1659-1731) hade sonen Carl Gustaf von Schöneman (1693-1734), som i mantalslängderna antecknats såsom adelsman. Han antages av förf. vara farfader till den nu levande släktens första med säkerhet kända stamfader fänriken Carl Gustaf Schöneman (1749-1833), bosatt på Vuorlahti i Viitasaari socken.


Genos 12(1941), s. 86-95-->

Personal tools
blog comments powered by Disqus